keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lahjontaa


Kun Fanni aattoiltana sai oman pakettinsa kuusen alta, ei neiti yllättäen ollutkaan kovin innostunut asiasta. Lihaisan herkkuluun monta tuntia kestänyt jyystäminen oli ottanut voimille ja Supermiehen heilutteleman läpykän paperikääre piti vähintäänkin epäilyttävää ääntä. Kannustuksen ja harkinnan jälkeen paperit kuitenkin saivat kyytiä. Kääreistä paljastunut yllätys olikin sitten mieluisempi kuin kukaan olisi osannut arvata.


Jo kesällä kaappiin ostettu frisbee oli tähän asti pysynytkin kaapissa, koska Fannin kopin ottamistaidot ovat vähintäänkin kyseenalaiset, kovasta harjoittelusta huolimatta. Alkuunhan typy ei käsittänyt ollenkaan, että kohti lentävistä esineistä olisi pitänyt ottaa kiinni. Niinpä tyttö onkin saanut aika paljon kaikenlaista niin sanotusti suoraan päin näköä. Tällä hetkellä tilanne on kohenemassa, vaikka liikkeet ovatkin toistaiseksi kovin hitaanlaiset...


Onneksi lätyn kanssa voi pitää hauskaa monilla muillakin tavoilla, kuten kuvista näkyy. Vehkeen heiluttelusta lähtevä ääni on niin hulvaton ja voi miten ihanasti se lätkyy ja vääntelehtii ilmassa.


Ihan pakko laittaa kaikki nämä kuvat tähän. Uusi lempilelu on selkeästi löytynyt. Jos siis luita ei lasketa.


Mehän ei siis Supermiehen kanssa enää Joulusukan lisäksi vaihdettu lahjoja laisinkaan. Mitä nyt yhden pussukan virkata pyöräytin hänen aarteistaan kalleinta, eli perhokelaa suojaamaan. (Kalastus on pyhä asia, etenkin perhokalastus. Löisin ihan mistä vaan vetoa, että Supermies näkee useammin unia kalastuksesta kuin minusta. Koska sitä vetoa en voisi hävitä.)
Sukka oli oikein toimiva ratkaisu, oli harvinaisen kivaa koko joulukuun, emmekä lipsuneet tai myöhästelleet kertaakaan. Herkkujen ja pikkulahjojen kuten suklaan ja alushousujen lisäksi sukasta löytyi hemmottelua, kuten hierontaa, kasvohoitoa, jalkakylpyä ja pedikyyriä sekä tehtäviä, kuten yllätysjälkkärin valmistamista. Isommalla budjetilla sukkaan voisi sisällyttää suureellisempia lahjoja ja menoja, mutta käytettyä rahaa merkityksellisemmäksi koko jutussa nousi yhdessä vietetty aika. Siihen kannattaa panostaa.

Ps. Sain muuten töistä lahjaksi niin hienon kinkkusetin, ettei mitään rajaa. Ja olen sentään pelkkä joulunajan kausityöläinen! Kiitän!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Aatto


Fanni osallistui eilen reippaasti kuusen koristeluun, mutta ymmärsi myös nätisti olla koskematta käskettäessä. Tätä neitiä on muuten helppo pukea, ei hermostu yhtään kun sen päälle virittelee asioita. Tuskin kuitenkaan koskaan tulee sellaista tilannetta, että typy todella tarvitsisi vaatetta päälleen...


Tässä maistiaisia koristelusta, kuvassa minun lempipalloni, porvoolaiselta kirpputorilta löytyneestä setistä. Työvuoro on nyt takana, kohtapuoliin alan valmistelemaan illan kohokohtaa, eli jouluateriaa. Sitten vain odotetaan Supermies kotiin ja päästään herkuttelemaan! Myöhemmin luvassa kävely ja joulukylpy - kynttilöitä, kylpyöljyä ja käsittämättömät määrät vaahtoa!


Näiden kuvien myötä koko meidän karvainen porukkamme toivottaa kaikelle kansalle rauhaisaa ja tunnelmallista joulua!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulunodotusta

Meillä paistettiin kinkku jo muutama päivä sitten, jotta mahdollisimman suuri osa kuudesta kilosta tulisi syötyä ennen kuin Supermies heti joulupyhien jälkeen suuntaa pikkutypy kainalossa kohti lapsuuden maisemia. Itsehän pääsen sukuloimaan vasta uuden vuoden jälkeen, työt pitävät kiinni täällä napapiirillä siihen saakka.


Olipa ensimmäinen itse paistamani kinkku ikinä ja aivan loistavahan siitä tuli! Jos vaan on hyvä, niin minkäs sille mahtaa. Lievästi ilmaistuna Fanni oli kiinnostunut operaatiosta, etenkin sen jälkeen kun possu otettiin uunista pois. Tämänkin jälkeen paksusti sinapilla ja korppujauhoilla kuorrutetusta herkusta nautiskellut on takuuvarmasti saanut seuraa mustasta tuhnuttavasta kuonosta...


Eilen käytiin hakemassa kuusi, joka sitten vietti yön vessassa sulamassa. Tänään puu nostettiin olohuoneen nurkkaan, ihan jotta voidaan ensin ilman koristeita harjoitella, miten sen kanssa oikein tulisi toimia... Vähän jännitti kyllä etukäteen, sillä kuusien myyntipiste on ollut päivittäisten lenkkiemme varrella jo pidemmän aikaa, eikä Fannista näin lumiseen aikaan ole juuri mitään niin ihanaa syötävää kuin kadulle putoilleet havut. Toistaiseksi tyttö ei kuitenkaan ole kiinnittänyt sisälle tuotuun jättikokoiseen herkkuoksaan oikestaan minkäänlaista huomiota. Tästä on hyvä jatkaa.


Typykän maha on viime aikoina hieman reistaillut, kaksi yötä on vietetty torkkuen ja läjiä siivoten, tosin eivät sentään olleet peräkkäisiä. Päivisin mitään ongelmaa ei ole. Syykin on täysi mysteeri, neiti kun ei ole aikoihin saanut syödäkseen mitään muuta kuin sitä tavallista kuivaruokaa. Apteekista haettiin lääkettä vatsavaivoihin ja tänään on taas ollut oikein hyvä päivä. Eiköhän tämäkin tästä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivä


Meillä vietettiin itsenäisyyspäivää rauhallisissa merkeissä, nautittiin kynttilöitä poltellen siitä, ettei tarvinnut mennä minnekään tai tehdä yhtään mitään.


Paitsi ulkoiluttaa koiraa. Onneksi se sentään juoksuttaa itse itsensä, kuten kuvista näkyy.



Käytiin ensimmäistä kertaa tälle talvelle jäällä kävelemässä. Fanni on tähän asti välttänyt jäälle menemistä paukkeen ja rätinän takia, mikä onkin ollut ihan hyvä. Eipähän ole tarvinnut pelätä koiran juoksevan sulaan. Nyt tyttöä sitten saikin ensin vähän houkutella, mutta lopulta neiti kirmaili elämänsä ensimmäisillä jäillä aivan yhtä intona kuin maallakin.


Pakko myöntää, että paukahtelut jalan alla saivat omankin hengityksen hetkittäin katkeamaan, mutta on kai se uskottava, että jää kestää, kun vieressä turisteille vedetään kahdenkymmenen kelkan safaria ja vähän matkan päässä autot kurvailevat jääradalla...

perjantai 26. marraskuuta 2010

Miten tylsää elämä olisikaan...


...ilman tuota koiraa! Minulla oli tänään vapaapäivä ja heti aamusta päätin olla reipas ja tyhjentää hieman pursuilevaa pyykkikoria. (Joka meidän taloudessa sijaitsee makkarissa, kylpyhyuoneen olemattoman koon takia.) Niinpä kiskoin rottinkisen ihastuksen syvyyksistä petivaatteita lattialle, kuskatakseni ne sitten vessassa odottavan pesukoneen ammottavaan kitaan.


Fanni halusi välttämättä tunkea siihen väliin ihmettelemään ja hetken mielijohteesta rojautin likaiset pussilakanat koiran niskaan. Oletin sen vähintäänkin säikähtävän ja siirtyvän suosiolla syrjemmälle.


Vaan mitä! Neiti vaan tuhnutteli täysin tsillisti ja asteli ympäri makkaria laahuksessaan kuin olisi kantanut yllään parastakin muotiluomusta! Poseeratakin ehti kaikessa rauhassa, eikä kameran hakemisessakaan ollut kiire...


Aikani naurettuani kiskoin ihastuttavan asusteen tytön yltä ja jatkoin päätäni pyöritellen pyykkihommiin. Ehkä tuon hupsun, karvaisen ulkokuoren alla asuukin todellinen lady?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kuulumisia


Tänne kuuluu kaikenlaista, pakkasia esimerkiksi. Ollaan melko varmoja, että toissailtana nähtiin revontulet iltalenkillä. Lieköhän ollut? Toisaalta mikä muukaan, olivat ihan vihreät.
Supermiehen synttäritkin oli tuossa. Se ei halunnut kakkua, joten yllätin sen tekemällä piparkakkutaikinan, josta se oli puhunut koko kesän. Ihan siltään syötäväksi, kun ei ole äitikään komentamassa! Tästähän voisikin tulla meidän uusi joulunodotuskauden avausperinne. (Tuliskohan tuo sanamonsteri kokonaan yhteen? Aika hieno väännös, vaikka itse sanonkin.)


Fannin kans on harrastettu kaupunki- ja siltalenkkeilyä, kun alkoi näyttää, että neitiä jännitti nuo korkeat paikat. Siedätyshoito toimii hienosti, tässä yhtenä iltana oikein tähdättiin paikalle yhtä aikaa junan kanssa. Juna siis menee siinä sillan päällä. Kyllä tytöstä näki, ettei se ihan hauskaa ollut, mutta nätisti kulki kun käskettiin.
Fanniin on myös iskenyt reppuhimo. Tämän pakottavan järsimisentarpeen kohteena on Supermiehen reppu, jonka neiti kaivaisi esiin kaapistakin. Kerran olikin härskisti kiskonut sen sängyltä alas ja nakertanut yhden hihnan poikki. Supermies alkaa pikkuhiljaa muuttumaan asian suhteen pakkomielteiseksi, mikä ehkä johtuu siitä, että lähes kaikkien tytön tuhoretkien kohteena on olleet hänen tavaransa.
Siitä tulikin mieleen, että viime yönä tapahtui jotain hyvin poikkeuksellista. Fanni ei tähän mennessä ole ikinä häirinnyt minun untani, vaan yrittänyt herättää ainoastaan Supermiestä. Neljän aikaan aamuyöstä kuitenkin havahduin siihen, kun kylmä, kostea kirsu tökkii kättäni ja kaksi tummaa nappisilmää tuijottavat käskevästi. Ei sillä mitään hätää ollut, joten käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Mutta ensimmäinen kerta sekin.


Mitäs muuta? Viimeinenkin matto on palannut lattialle, eikä edellisten tapaan sekään ole joutunut erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Pientä jännitystä mahanpohjassa sen sijaan aiheutti työuutisten odottelu. Hyvinhän siinä kävi eli duunia pukkaa joulukaudeksi. Voi tosin olla, että tässä vielä mieli muuttuu sen suhteen, miten hyvä uutinen tämä nyt oli. Joudun nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä aatoksi töihin. Mitäpä sitä ei opiskelijaraukka tekisi edes hieman leveämmän leivän eteen...

tiistai 16. marraskuuta 2010

Talvi


Tältä se täällä näyttää. Melkein neljätoista astetta pakkasta tänään aamupäivällä. Kaikki on niin sinistä, ja tuo taivas - korkeammalla kuin ikinä.


Jokikin on jo melkein jäässä.


Arjen hienouksia: kakkapussia viedessäni huomasin, miten kauniita kukkia roskiksen kyljet olivat täynnään. (Älkää huoliko, tarkistin kyllä ensin, ettei kukaan näe...)


Lopuksi neidin marraslook. Pantaan pimeiden tultua viritelty sydänheijastin meinasi vähän käydä Supermiehen itsetunnolle, mutta jotain oli keksittävä, kun upouusi vilkkuva led-härpäke katosi heti toisella lenkillä...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Tosi jänniä vieraita


Lauantaina luoksemme saapuivat ehkä jännimmät vieraat ikinä, nimittäin nämä pienet pohjoisen tyttäret! Isäntäparinsa oli tullut tänne napapiirille noutamaan neideistä vasemmanpuoleista eli Kiraa ja Kakkonen lähti heidän mukaansa, koska uusi omistaja odotti sitä samalla suunnalla. Tytöt ovat siis siperianhuskyja.


Fanni otti pienet kokoerosta huolimatta tosi hienosti vastaan, ihan sai meidänkin neidistä olla ylpeä! Ihmetys oli kyllä välillä valtava, etenkin kun pikkutytöillä tuntui luonnetta riittävän. Eivät todella isompaansa ujostelleet, vaan tomerasti koittivat komentaa!


Alkuhämmästelyjen jälkeen leikkikin olisi maistunut, muutamaan otteeseen sai Fannia rauhoitella - lähinnä siksi, ettei vahingossa olisi jyrännyt pienempiään. Tytötkin yllyttivät Fannia reippaasti ja osoittautuivat muutenkin todella tomeriksi tapauksiksi. Ääntä löytyi, eikä hampaitakaan pelätty käyttää! Fanni suhtautui tähän rauhallisesti, lähinnä väistellen.


Kira on Supermiehen serkkutytön koira, joten nämä leikkikaverit pääsevät telmimään uudelleenkin, vielä monta kertaa. Kun toinen vielä hieman kasvaa, niin luonnistuukin sitten paremmin.


Aivan ihastuttavan suloisiahan nämä tylleröt olivat ja niin käsittämättömän pieniä! Mitään pentukuumetta ei meihin ihan lähiaikoina vielä noin vain saa kuitenkaan tarttumaan, kun tuo omakin lypykkä on edelleen aivan vauva. Lähinnä ollaan vaan onnellisia siitä, että kakka- ja pissirumba on jo ohi... Että onnea vaan matkaan näiden topakoiden hampaankäyttäjien uusille perheille - ja pitkää pinnaa!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Äiti tuo tuijottaa... ja kuinkas sitten kävikään?

Ette arvaakaan miten häiritsevää voi olla kahden tumman nappisilmän tiivis, lähes syyttävä tuijotus, kun yrittää syventyä tenttikirjaan. "Miksei mitään tapahdu?"


Tältä se suunnilleen näyttää. Tassut nätisti ristissä. (Pahoittelen kuvanlaatua, pimeää täälläkin on. Jo kolmelta iltapäivällä.) Ja se kärsivällisyys, jolla tämä napittaminen tapahtuu, helposti vartin putkeen. Ihan tosi. Olisihan sen siis voinut aavistaakin, että mitä tästä seuraa.


Niinpä niin. Urakehitystä tapahtuu. Fanni osoitti mieltään ja purki ylimääräisen energiansa emmännän käsitöihin. Uskokaa tai älkää, tuo oli joskus kaunis virkattu kukkanen, vaikka itse sanonkin. Vieläpä kaunein kaikista niistä, joita sohvapöydällä tuolla hetkellä sattui lojumaan.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Herkuttelijat

Tässä on nyt muutaman päivän aikana taas nautiskeltu. Ensin oli pakko pyöräyttää talven ensimmäiset joulutortut, kun oli niin jouluiset fiilikset. Laulutkin on sitten tälle vuodelle jo laitettu soimaan, Supermiehen vastusteluista huolimatta. Meillä ei muuten ikinä laiteta tortun sisään luumumömmöä, vaan vadelmamarmeladia. Mielestäni perinteiden noudattaminen vai siksi koska "niin on aina tehty" vaikka siitä ei tykkäisi, on järjettömän typerää. Myös perinteet saa muokata itsensä näköisiksi.


No tänään piti (jälleen) keksiä käyttöä parille omenalle, ennen kuin ne kävelisivät itse muistuttamaan olemassa olostaan. Turvauduin vakioreseptiini, siihen parhaaseen. Siihen, jossa ei vaahdoteta ja jota voi muokata loputtomasti. Siihen, jonka ansiosta minut tunnetaan muffineistani. Omena-kaneli yhdistelmä olikin sitten omiaan vain lietsomaan tätä joulumieltä.


Fanni puolestaan herkutteli viikonlopun aikaan tällaisella pesäpallon kokoisella, luulla päällystetyllä, kovalla rouhepallerolla. Hieno kuvaus, eikö? Vähän liioiteltu haukkaus, mutta totuuden nimissä, melkein yhdellä nielaisulla se meni. Ei pitkään nokka tuhissut.


Kongin pureskelu on jo jonkin aikaa kaivannut lisää haastetta. Yleisin täyte meillä on ruisleipä, mutta tyttö on kehittänyt niin ovelan keinon saada se ulos hetkessä. Fanni ottaa koko mötikän suuhun ja jauhaa sitä jonkun aikaa niin, että leipä murskautuu sisällä. Sitten vain kevyt ravistus ja se oli siinä. Ehkä tuo pentumalli alkaa olla jo liian pehmeä neidille?
Päätettiin sitten kokeilla jotai erilaista pitkästä aikaa. Jotain tahmaisempaa. Ostettiin koiranmakkaraa ja survottiin (tai minähän sen sinne tietysti survoin...) sitä pötkylä täyteen. Voi taivas sitä lurpsutusta, kun typy imeskeli leluaan sen jälkeen - ja millä autuudella.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Taiteellinen iltapäivä


Yhtenä päivänä tässä paistoi taas aurinko (kyllä, minulle se on AINA suuri uutinen...), joten koin vähintäänkin tarpeelliseksi vältellä jo valmiiksi myöhässä olevia kirjoitushommia. Niinpä me Fannin ja kameran kanssa suunnattiin tutkimaan hieman taidetta.


Tästä ihan meidän läheltä löytyy nimittäin joen varresta rantakaistale, jossa oli esillä tällaisia tilataideteoksia. Oksista ja puunpalasista ne oli kaikki koottu, kuviin pääsi vain kaksi. Tarkemmin en kyllä ole ottanut selvää, mitä virkaa ne siellä rannassa toimittivat, kuka ne on tehnyt, puhumattakaan siitä, mitä ne esittivät...


Fannin tapa tutustua teoksiin oli varsin energinen, virtaa ja vauhtia riitti jälleen. Onneksi sentään muutaman nätin kuvan tytöstäkin ehti napata.


Tämän neidin mielestä nyt lienee ehdottomasti paras aika rantaelämälle. Täytyy sanoa, että emäntäkin on onnellinen kun pakkaset lopultakin alkoivat, sillä sen ansiosta sisälle kantautuu enää murto-osa siitä hiekan määrästä, joka koiraan vain voi tarttua vetisellä hiekkatiellä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Vieraat


Äksöniä on taas viime aikoina riittänyt. Meillä oli kuluneella viikolla kunnia ottaa vastaan vieraita etelän suunnalta ja niiden kanssahan sitä sitten liidettiin ympäri kaupunkia. Kokonaisvaltaisin sightseeing-kohde on jo aiemmin tutuksi tulleen vaaran huipulta löytyvä näköalatorni, jonne vieraatkin siis johdatettiin maisemia ihailemaan. Ohjelmassa oli lisäksi nuotiomakkaraa ja kuumaa kaakaota sekä yllättävänä elementtinä pieni lumisade, joka valkaisi maiseman.


Fanni nautiskeli omista eväistään laavun suojissa.


 Retkeilyn ohella muun muassa ostosteltiin, uitiin ja syötiin hyvin. Vieraat olivat Fannille kesältä ennestään tuttuja ja neiti nautti täysin rinnoin jatkuvasta huomiosta. Heidän lähdettyään laitoin muutamana päivänä merkille, että tyttö kuunteli hissin kulkua rappukäytävässä erityisen tarkasti, vaikka molemmat Supermies ja minä olisimme olleet kotona. Ehkä Fanni otti vieraat niin omakseen, että odotti heidänkin palaavan vielä kotiin?

lauantai 23. lokakuuta 2010

Aurinko ja lumi


Tätä kuvaa ei ole manipuloitu, eilen todella paistoi aurinko. Pitkästä aikaa.


Tänään puolestaan sataa lunta. Melkein pyryttää. Sekin on kiva, mutta ilma on huolestuttavan lämmin, vain puoli astetta pakkasta... Luvassa on luultavasti lisää kurailua. Seurataan tilannetta. Rehellisyyden nimissä mainittakoon vielä, että tämä kuva on reilun viikon takaisilta ensilumilta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Mustaa ja valkoista


44. Mustaa ja valkoista-haasteen (ja minun ensimmäiseni) aiheena on patsas. Kuvakansioita selatessani törmäsin tähän pieneen enkeliin toissavuotiselta lomamatkaltamme, joka suuntautui Välimeren rannalla sijaitsevaan, vuoristoiseen Montenegroon. Jotenkin tämä pieni ja herkkä "alttari" vuoristopolun varrella kosketti minua, vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mahtavampiakin muistomerkkejä. Otin taiteellisen vapauden säästää enkelin taustan sinisen värin, joka siis todella oli maalattu kallioon.

Muiden mustavalkoisia patsaita voit käydä katsomassa täältä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kalareissu


Perjantaita vietimme pitkästä aikaa hyvässä seurassa ravintolassa, hyvän ruuan äärellä. Ilta jatkui seurustelun ja viinipullon merkeissä. Tänään päätettiin sitten suorittaa viikonlopun tervehenkinen osuus ja niinpä me Fannin kanssa kerrankin lähdimme Supermiehen mukaan kalareissulle, erään kosken rantaan. Tarkkasilmäinen voikin tästä kuvasta löytää Fanni-neidin lisäksi myös innokkaan perhokalastajamme.


Kivikkoisella rannalla liikkuminen vaati aluksi hieman totuttelua, mutta kun vauhtiin päästiin, niin virtaa riitti ja olikin ihana katsella, kuinka typy jaksoi kirmailla ja vauhkona vetää rinkiä. Pisteet kotiin myös siitä, miten hienosti tyttö osasi olla irti, vaikka paikalla oli muitakin kalastajia. Hyvin onnistuttiin myös pysymään siimankantaman ulkopuolella.


Tällaisiin keikkoihin kuuluu oleellisena osana nuotiolla istuskelu ja kun Fanni oli aikansa ahminut risuja, heiniä, neulasia ja multaa, annoin sille lopulta tätä silmällä pitäen mukaan otetun luun. Miten sitä opettaisi koiralle, ettei ihan kaikkea todella tarvitse syödä??! Taas oli meno, kuin olisi nälässä pidetty... Kuvittelin, että luonnonantimilla syöpöttely olisi tähän ikään mennessä jo vähän helpottanut. Turha toivo. Luusta kuitenkin riitti hupia hyvän tovin.


Energiaa riitti loppuun saakka, mutta kotimatkalla tyttö ottikin sitten nokoset pää Supermiehen sylissä. Ja niitä kaloja ei valitettavasti näkynyt - tällä kertaa.