keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lahjontaa


Kun Fanni aattoiltana sai oman pakettinsa kuusen alta, ei neiti yllättäen ollutkaan kovin innostunut asiasta. Lihaisan herkkuluun monta tuntia kestänyt jyystäminen oli ottanut voimille ja Supermiehen heilutteleman läpykän paperikääre piti vähintäänkin epäilyttävää ääntä. Kannustuksen ja harkinnan jälkeen paperit kuitenkin saivat kyytiä. Kääreistä paljastunut yllätys olikin sitten mieluisempi kuin kukaan olisi osannut arvata.


Jo kesällä kaappiin ostettu frisbee oli tähän asti pysynytkin kaapissa, koska Fannin kopin ottamistaidot ovat vähintäänkin kyseenalaiset, kovasta harjoittelusta huolimatta. Alkuunhan typy ei käsittänyt ollenkaan, että kohti lentävistä esineistä olisi pitänyt ottaa kiinni. Niinpä tyttö onkin saanut aika paljon kaikenlaista niin sanotusti suoraan päin näköä. Tällä hetkellä tilanne on kohenemassa, vaikka liikkeet ovatkin toistaiseksi kovin hitaanlaiset...


Onneksi lätyn kanssa voi pitää hauskaa monilla muillakin tavoilla, kuten kuvista näkyy. Vehkeen heiluttelusta lähtevä ääni on niin hulvaton ja voi miten ihanasti se lätkyy ja vääntelehtii ilmassa.


Ihan pakko laittaa kaikki nämä kuvat tähän. Uusi lempilelu on selkeästi löytynyt. Jos siis luita ei lasketa.


Mehän ei siis Supermiehen kanssa enää Joulusukan lisäksi vaihdettu lahjoja laisinkaan. Mitä nyt yhden pussukan virkata pyöräytin hänen aarteistaan kalleinta, eli perhokelaa suojaamaan. (Kalastus on pyhä asia, etenkin perhokalastus. Löisin ihan mistä vaan vetoa, että Supermies näkee useammin unia kalastuksesta kuin minusta. Koska sitä vetoa en voisi hävitä.)
Sukka oli oikein toimiva ratkaisu, oli harvinaisen kivaa koko joulukuun, emmekä lipsuneet tai myöhästelleet kertaakaan. Herkkujen ja pikkulahjojen kuten suklaan ja alushousujen lisäksi sukasta löytyi hemmottelua, kuten hierontaa, kasvohoitoa, jalkakylpyä ja pedikyyriä sekä tehtäviä, kuten yllätysjälkkärin valmistamista. Isommalla budjetilla sukkaan voisi sisällyttää suureellisempia lahjoja ja menoja, mutta käytettyä rahaa merkityksellisemmäksi koko jutussa nousi yhdessä vietetty aika. Siihen kannattaa panostaa.

Ps. Sain muuten töistä lahjaksi niin hienon kinkkusetin, ettei mitään rajaa. Ja olen sentään pelkkä joulunajan kausityöläinen! Kiitän!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Aatto


Fanni osallistui eilen reippaasti kuusen koristeluun, mutta ymmärsi myös nätisti olla koskematta käskettäessä. Tätä neitiä on muuten helppo pukea, ei hermostu yhtään kun sen päälle virittelee asioita. Tuskin kuitenkaan koskaan tulee sellaista tilannetta, että typy todella tarvitsisi vaatetta päälleen...


Tässä maistiaisia koristelusta, kuvassa minun lempipalloni, porvoolaiselta kirpputorilta löytyneestä setistä. Työvuoro on nyt takana, kohtapuoliin alan valmistelemaan illan kohokohtaa, eli jouluateriaa. Sitten vain odotetaan Supermies kotiin ja päästään herkuttelemaan! Myöhemmin luvassa kävely ja joulukylpy - kynttilöitä, kylpyöljyä ja käsittämättömät määrät vaahtoa!


Näiden kuvien myötä koko meidän karvainen porukkamme toivottaa kaikelle kansalle rauhaisaa ja tunnelmallista joulua!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulunodotusta

Meillä paistettiin kinkku jo muutama päivä sitten, jotta mahdollisimman suuri osa kuudesta kilosta tulisi syötyä ennen kuin Supermies heti joulupyhien jälkeen suuntaa pikkutypy kainalossa kohti lapsuuden maisemia. Itsehän pääsen sukuloimaan vasta uuden vuoden jälkeen, työt pitävät kiinni täällä napapiirillä siihen saakka.


Olipa ensimmäinen itse paistamani kinkku ikinä ja aivan loistavahan siitä tuli! Jos vaan on hyvä, niin minkäs sille mahtaa. Lievästi ilmaistuna Fanni oli kiinnostunut operaatiosta, etenkin sen jälkeen kun possu otettiin uunista pois. Tämänkin jälkeen paksusti sinapilla ja korppujauhoilla kuorrutetusta herkusta nautiskellut on takuuvarmasti saanut seuraa mustasta tuhnuttavasta kuonosta...


Eilen käytiin hakemassa kuusi, joka sitten vietti yön vessassa sulamassa. Tänään puu nostettiin olohuoneen nurkkaan, ihan jotta voidaan ensin ilman koristeita harjoitella, miten sen kanssa oikein tulisi toimia... Vähän jännitti kyllä etukäteen, sillä kuusien myyntipiste on ollut päivittäisten lenkkiemme varrella jo pidemmän aikaa, eikä Fannista näin lumiseen aikaan ole juuri mitään niin ihanaa syötävää kuin kadulle putoilleet havut. Toistaiseksi tyttö ei kuitenkaan ole kiinnittänyt sisälle tuotuun jättikokoiseen herkkuoksaan oikestaan minkäänlaista huomiota. Tästä on hyvä jatkaa.


Typykän maha on viime aikoina hieman reistaillut, kaksi yötä on vietetty torkkuen ja läjiä siivoten, tosin eivät sentään olleet peräkkäisiä. Päivisin mitään ongelmaa ei ole. Syykin on täysi mysteeri, neiti kun ei ole aikoihin saanut syödäkseen mitään muuta kuin sitä tavallista kuivaruokaa. Apteekista haettiin lääkettä vatsavaivoihin ja tänään on taas ollut oikein hyvä päivä. Eiköhän tämäkin tästä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivä


Meillä vietettiin itsenäisyyspäivää rauhallisissa merkeissä, nautittiin kynttilöitä poltellen siitä, ettei tarvinnut mennä minnekään tai tehdä yhtään mitään.


Paitsi ulkoiluttaa koiraa. Onneksi se sentään juoksuttaa itse itsensä, kuten kuvista näkyy.



Käytiin ensimmäistä kertaa tälle talvelle jäällä kävelemässä. Fanni on tähän asti välttänyt jäälle menemistä paukkeen ja rätinän takia, mikä onkin ollut ihan hyvä. Eipähän ole tarvinnut pelätä koiran juoksevan sulaan. Nyt tyttöä sitten saikin ensin vähän houkutella, mutta lopulta neiti kirmaili elämänsä ensimmäisillä jäillä aivan yhtä intona kuin maallakin.


Pakko myöntää, että paukahtelut jalan alla saivat omankin hengityksen hetkittäin katkeamaan, mutta on kai se uskottava, että jää kestää, kun vieressä turisteille vedetään kahdenkymmenen kelkan safaria ja vähän matkan päässä autot kurvailevat jääradalla...