keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Voittamaton vastustaja


Ihme on tapahtunut. Tähän saakka totaalisen kaikkiruokaisena pidetty koiramme on kohdannut vihollisen, jota edes hän ei pystynyt päihittämään. Ja mikä on tuo maailman ällöttävimmäksi julistettu ruoka-aine? No, jos ette jo kuvasta arvanneet, niin kyseessähän on säilötty herkkusieni. Suhtautumista tuoreyksilöön ei ole testattu, joten ehkä herkkusienen maineeseen kokonaisuudessaan ei voida vielä puuttua.

Ei pysty.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Vauhti


Tähän Mustavalkomaanantain haasteeseen oli yksinkertaisesti pakko osallistua. Vaikka Fanni onkin melkoinen lössykkä, löytyy neidistä myös vauhtia tarpeen vaatiessa. Kuva on mielestäni hauska sekä ovelasti sattuneen tarkennuksen että veden liikken ansiosta, etenkin kun vedessä läärääminen on meillä ollut viime kuukausina 'se juttu'.

Myös muiden  mustavalkoiset vauhtikuvat kannattaa käydä katsomassa.

Ps. Kuva suurenee klikkaamalla.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Läärätään!




 

Kesäjuttuja pukkaa edelleen. Tässä hieman näytettä siitä, mitä muuta rantavedessä voi touhuta kuin kahlailla. Eräänä kuumana iltapäivänä pienen koiran edessä oli pulma. Viileässä vedessä olisi mukava hengata, mutta mistä neidin arvolle sopiva makuualusta? Ei muuta kuin sisustushommiin ja rantakivikko järjestykseen!


Siinä sitä sitten kelpaa tarkkailla maailman menoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Molskis vaan










Tässä on sitten uimaharjoitusten tuloksia näytillä. Montakaan treenikertaa ei tarvittu, kun Fanni jo oivalsi miten hauskaa vedessä voi olla - ja miten hyvältä se tuntuu mustan, paksuturkkisen koiran iholla kesähelteellä.
Varsinaisia uimataitoja tyttö ei kesän loppuunmennessäkään esitellyt kuin pakotettuna, mutta nautti suuresti kahlailusta sekä kaikenlaisesta lääräämisestä ja räiskimisestä. Sen kerran kuin oikeita uimaliikkeitä nähtiin, veti neiti menemään kuin pieni höyryjuna - päättäväisyydellä, vauhdilla ja kovalla puhinalla.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kalamies ja sen paras kaveri


Kun koiranhankintaa aikanaan harkittiin, yksi Supermiehen hartaimmista toiveista oli saada tessusta seuraa metsään ja ennen kaikkea kalareissuille. Jo pitkään ennen kuin pennun tulosta oli mitään varmuutta, oli tämä jo suunnitellut, miten koira totutetaan kulkemaan mukana ja suhtautumaan sopivalla kunnioituksella kalastusvälineisiin.


Onneksi voin todeta, että tämä haave on täyttynyt. Fannista on kehkeytynyt pesunkestävä eräjorma, vieläpä ilman sen kummempaa opastusta. Kalaretket toivat myös lisäpontta kuluneen kesän uimaharjoituksiin, sillä paimenkoiran luonto ei antanut periksi, kun isäntä perhovehkeineen kahlasi keskelle kuohuvaa koskea - perään oli mentävä. Alkukantaisiakin piirteitä tytöstä löytyi, kalanraatoja kannettiin näytille myös koiran toimesta, metsätieltä löytynyt päästäinen joutui armottoman leikin kohteeksi ja kalamiestä täytyi suojella metsän möröiltä niin pelottavalla murinalla, että oli isäntä itse säikähtää.


Tätä voi olla hieman vaikea uskoa hienohelmasta, joka kaupungissa tekee kaikkensa väistääkseen joka ainoan lätäkön eikä millään haluaisi istua kuraiseen maahan... Seuraavana haasteena onkin sitten pidemmät retket, sillä yliyön vaellusta ei kovasta aikomisesta huolimatta saatu tänä kesänä toteutettua. Rehellisesti sanottuna se jännittää jo emäntääkin, joka on aina palannut turvallisesti neljän seinän sisään nukkumaan...

lauantai 10. syyskuuta 2011

Uimaharjoitukset


Nämä kuvat ovat kesäkuulta. Silloin aloitettiin ensimmäiset uimaharjoitukset Fannin kanssa, kun oli käynyt selväksi, ettei neiti tule vapaaehtoisesti veteen nilkkoja pidemmälle. Motivaattorina käytettiin nakkeja, koskapa ne ovat suorastaan vastustamattomia herkkuja. Minä menin edeltä ja koira tuli pienen houkuttelun ja kevyen painostuksen jälkeen perässä - tiettyyn pisteeseen asti. Mahan kasteleminen oli selvästi inhottavaa, joten pidemmälle ei ensimmäisellä kerralla menty.


Fanni oli kiinni, sillä vapaana sen houkuttelu veteen olisi ollut turhan vaikeaa. Ollaan huomattu, että jos tämä neiti ei jostain pidä, se täytyy siihen jotakuinkin pakottaa, ennen kuin ymmärtää, ettei siinä nyt mitään niin kauheaa ollutkaan. Lempeällä päättäväisyydellä siis. Tuntuu myös, että hihnassa ollessaan Fanni luottaa meihin paremmin, ikään kuin se ajattelisi, että kiinni ollessaan hihnan toisessa päässä roikkuja pitää kyllä huolen hänestä, kun taas vapaana täytyy itse huolehtia itsestään. Tämä näkyy esimerkiksi niin, että hihnassa Fanni pysyy huomattavasti paremmin rauhallisena yllättävissäkin tilanteissa eikä reagoi säikähdyksiin niin voimakkaasti.


Loput nakit käytettiin hulvattoman hauskaan Pelasta hukkuva nakki-peliin. Tässä leikissä heitetään nakinpala matalaan rantaveteen ja Fanni yrittää ensin hukuttaa sen läimimällä sitä tassullaan pitkin järvenpohjaa.


Kun nakin todetaan olevan tarpeeksi pahassa pulassa, pelastetaan se noukkimalla raukka parempiin suihin. Allekirjoittanut nauroi maha kippurassa ja viskoi jorpakkoon yhä uusia uhreja, sillä ei ole montakaan yhtä huvittavaa näkyä kuin koira, joka työntää koko naamansa veden alle puhaltaen samalla ilmaa sieraimistaan, jotta pääsisi käsiksi kummallisesti piilotettuun herkkupalaansa.


Siitä se lähti, Fannin uimamaisterin ura. Eipä tuo näytä kovin paljoa kärsineen, tärkeintähän on pitää hauskaa.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Elonmerkkejä


Arki on jälleen saavuttanut myös meidän porukan ja ollaan palauduttu tutuille kotikonnuille kesän hulmuamisen jäljiltä. Blogin ulkoasu sai kyytiä heti kun sain oikean (lue: toimiva) tietokoneen ulottuvilleni (Luojan kiitos ei tarvitse olla minkään läppärin varassa täällä...), mutta voimat eivät vielä riittäneet kunnollisen päivityksen kirjoittamiseen kaiken kotiin paluu-säädön keskellä. Huusholli piti siivota lattiasta kattoon, jotta normaalin elämän aloittaminen olisi taas mahdollista - heti ensimmäisenä aamuna kutsuin remontti-reiskankin paikalle keittiön viemärit avaamaan, ihan vaan että pääsee tiskaamaan... En minä sillä, että olisi ilmiselvää, että täällä on Mies pitänyt majaa ihan keskenään muutaman viime kuukauden, mutta kyllä siitä aika selviä merkkejä oli nähtävillä...

Ps. Kesän aikaisten postausten heikko kuvanlaatu on juurikin seurausta heikosta lainavarustuksesta, eikä siis missään nimessä minun ansiotani! Että niin.