lauantai 29. lokakuuta 2011

Kahdeksan Satunnaista Asiaa

Tässä taannoin saimme tunnustuksen Karvahelvetin suunnalta. Vaikka ensireaktioni oli jotakuinkin: "Vau, no nyt mäkin olen ihan Oikea Bloggaaja, kun Mun blogin olemassa olo on tälleen tunnustettu! Vähänkö Hienoa!!" niin tyypilliseen tapaani varsinainen asiaan reagoiminen on ottanut oman aikansa. Mutta tässä sitä nyt tulee!


Konseptiin kuuluu, että tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Täten siis kiitän Karvahelvetin Bemarya tästä ehdottoman upeasta kunniasta, joka tuntuu aina vaan paremmalta kun tietää, miten hieno kirjoittaja sen on minulle myöntänyt! Suosittelen kyseisen blogin tsekkaamista lämpimästi!
Tunnustuksen jakaminen eteenpäin osoittautuikin yllättäen aika haastavaksi tehtäväksi. Kuvittelin seurailevani aika montaa kirjoittelijaa, mutta ei niitä nyt sitten niin montaa ollutkaan... Nämä blogit ovat kuitenkin sellaisia, joista mielestäni löytyy sitä peräänkuulutettua sisältöä. (Pieni nepotismi annettakoon anteeksi!)

Sintun ja Viljan Blogi (Fannin äidin ja tämän tuoreen pikkukämppiksen puuhista.)
Se on koira!
Circus on Tour 
Peetun päiväkirja (Fannin äidin veli elikkäs eno tähtenä täällä!)
Karhunpojat (Silläkin uhalla, että tämä loistoblogi on kokonaan lakannut päivittymästä!) 
Jekkula
Saiva (Huolimatta siitä, että ovat tunnustuksen jo kertaalleen saaneet ja siihen vastanneet täällä. )
Merry Morning (Aihealueeltaan tämä poikkeaa muista tällä listalla, mutta onpahan hieno yksilö
                                                       kaikkien ruokablogien joukossa!)


Ja sitten niiden kahdeksan paljastuksen pariin.


1. Jos minun reagointinopeuteni ei ole huippuluokkaa, niin ei se ole Fannillakaan. Tälle koiralle pitää antaa aikaa asian upota sinne pääkoppaan, turha hätäily saa tytön joko lukkiutumaan tai vain jättämään käskijän täysin huomiotta. Vaan eipä ole omistajansakaan mitään kovin vauhdikkaita tapauksia. Me sovimme hyvin yhteen - samanlaisia lössyköitä koko porukka.


2. Minä olisin alunperin halunnut kissan. Supermies sai kuitenkin ylipuhuttua ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin lapsena olin kyllä vailla cockerspanielia tai gerbiiliä. Koira meillä nyt on ja kissakin vielä jonain päivänä tulee - viimeistään sitten kiikkutuolia lämmittämään, mutta gerbiiliä tahi muuta rottaa en enää ottais vaikka maksettais.


3. Berni tosin on kissankaipuiselle koiraihmiselle suorastaan loistava rotuvalinta. Fanni puskee ja kiehnää kuin kissa ja rakastaa istua sylissä silitettävänä. Olen todennut tämän koskevan berninpaimenkoiria ihan yleisesti. Tosin bernin puskemiseen kannattaa valmistautua tukevalla haara-asennolla, sillä muuten voi pian löytää itsensä lattianrajasta hyvin koiramaisten märkien suukkojen peittämänä. Kuvissa esimerkki klassisesta haarapujahduksesta, joka kuuluu meillä päivittäisiin rutiineihin.


4. Yksi Fannin mieluisimmista leluista on kivi. Kivi on halkaisijaltaan parisenkymmentä senttiä ja aika painava. Se oli matkalla parvekkeelle, osaksi jotain asetelmaa, mutta jäi olohuoneeseen pyörimään, yksinkertaisesti siksi, että se tuntuu ilahduttavan Fannia loputtomasti. Kiveä on tarkoitus läimiä tassuilla pitkin lattioita niin, että jytisee. Naapurit nauttii, mutta isoilla koirilla on isojen koirien leikit! Jos tyttö yrittäisi kanniskella kiveä, olisi se purukaluston suojaamisen nimissä varmaan pitänyt jo siirtää eteenpäin, mutta näin ei onneksi ole tapahtunut. Onni on myös, että meillä on muovimatto lattiassa, eikä mitään parkettia...


5. Fannilla on erikseen "metsässä" ja "kaupungissa"-säädöt. Kaupungissa neiti ei tahtoisi istua märälle asvaltille ja kiertää ihan omatoimisesti jokaikisen rapakon. Metsä-asetusten vaihtuessa päälle ei paljon kura huoleta. Silloin voi piehtaroida rantamudassa ja jokaisesta lätäköstä on juotava - keskeltä, ei reunasta.


6. Edellisestä tulikin mieleen, että Fannilla on myös kummallinen mieltymys pissiä veteen. Pätee ihan samallalailla järviin, jokiin, lampiin ja lätäköihin. Ensin siitä juodaan ja sitten sinne pissitään. Paluumatkalla emäntä yrittää pitää lukua niistä rapakoista, joihin tarpeet on jo käyty tekemässä...




7. Fanni ei tykkää lukemisesta. Se ei voi ymmärtää, miksi joku istuu kirja kasvojen edessä liikkumatta. Erityisesti tenttikirjat, joita luetaan pitkiä aikoja kerrallaan, hiljaisuuden vallitessa, ovat raivostuttavia. Tällöin Fanni tulee norkoilemaan lähistölle, alkaa nuolemaan sukkia, läimimään tassuillaan tai vain istuu ja tuijottaa käskevästi. "Lopeta! Tee mun kans jotain!" Television katselu, lehtien selailu, käsityöt tai tietokoneella istuminen eivät jostain syystä aiheuta samaa reaktiota.


8. Fanni osaa tempun jonka nimi on Nalle. Se toimii niin, että laitetaan käsi koiran rintaa vasten ja sanotaan "Nalle!", jolloin koira nostaa etutassut käden päälle. Tämä temppu syntyi, kun Fannilla oli ihan luonnostaan taipumus nostaa tassut tuollalailla. Erityisesti tämä temppu ihastuttaa lapsia, silloin kun he itse pääsevät sen tekemään. Tämän Fanni suostuu tekemään ihan kenen hyvänsä pyynnöstä, sen sijaan sen seuraava aste, jossa kättä ei käytetä koiran tukena, on vielä työn alla.

5 kommenttia:

  1. Iso kiitos tunnustuksesta! :) Piristi sunnuntaipäivääni kovasti.

    VastaaPoista
  2. Ollos hyvä! Ja hienoa, että piristi, vähän jännitti lähteä jakamaan! :D

    VastaaPoista
  3. Kauheeta sentäs, ei saa tolleen kehua, ku ihmiset punastuu ja joutuu virnuilemaan typerästi koko päivän! :D

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti ei sentään ihan jumiin poskilihakset menny! :D

    VastaaPoista
  5. Meni ne. Pahasti. :D Vieläkään toipunu kunnolla, hitto vie!

    VastaaPoista