Meille on viime viikkoina kehittynyt tapa. Luultavasti näin on vain siksi, että sen toteuttaminen on viime aikoina tullut mahdolliseksi. Jo monena viikonloppuna putkeen me on hypätty autoon ja hurautettu johonkin kivaan paikkaan luonnonhelmaan. Kaikki tämä vain siksi, että keväällä pitkällisen harkinnan lopuksi päätettiin hankkia ihan oma kosla tähänkin talouteen. Päätös ei ollut mitenkään itsestään selvä, mehän oltiin pärjätty jo pitkään ihan hienosti ilmankin, mutta lopulta haaveissa siintävät nelirenkaisen mahdollisesti tuomat edut saivat opiskelijankin kukkaronnyörit heltiämään.
Tämän tavan suhteenhan kaikki siis lähti siitä, kun emäntä mieli ruskaretkelle ja isäntä kalalle. Sillä kertaa Supermies voitti, sillä voihan niitä puita katsella jokivarressakin. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että oikeat ruskaretket täytyy aina tehdä jollekin korkealle paikalle, niin että maisemaa voi ihailla ikään kuin etäältä, kokonaisuutena.
Mukavasti se parituntinen siinä sitten kuitenkin vilahti, Fanni sai kirmailla, kahlata ja nuuskuttaa sielunsa kyllyydestä, isäntä viihtyi joessa ja emäntä pylli pitkin rantapenkereitä kamera kourassa. Kunnes akku loppui. Eipä tainnut mennä montaakaan minuuttia, kun jo alkoi huikoa ja kaakaon keittoon nuotiolle oli päästävä. Ja sitten kotiin pissille. Kalamies olisi ehkä halunnut vielä jäädä, mutta sen siitä saa kun akkaporukassa lähtee.
Ehdittiin me ennen lähtöä silti saalistakin saada ja voi hyvä isä miten jännää se oli! Fanni eli väsytyksen ajan isännän jännityksessä innolla mukana, kahlasi häntä pystyssä kalamiestä vastaan ja olisi niin mielellään maistanut edes ihan vähän, ihan vähän vaan nuolaissut tuosta hopeakyljestä... Sen sijaan reippaan kokoinen limanahka päätyi myöhemmin savustuspussin kautta kaksijalkaisten lautasille ja siitä parempiin suihin. Nam.
Niin että ehkä siitä autontötteröstä on muussakin hyötyä kuin kauppakassien raahaamisessa. Seuraavana viikonloppuna luvassa olikin sitten kalastusvapaa retkikohde, vaikka se vetten riista ihan herkullista onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti