tiistai 29. marraskuuta 2011

Vaarojen kulkijat...


Tässä olis taas kuvia ilman sen kummempaa sisältöä tai valikointia. Marraskuun alkupuolella käytiin tämä vaara valloittamassa. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, sitä samaa perussettiä. Voisin melkein kopioida tähän selostuksen jotastain aiemmasta metsäretkipostauksesta...




Tässä on ihan hyvä esimerkkikuva möyheltämisestä - yhdestä Fannin lempiharrastuksista. Se tarkoittaa käytännössä, että syöksytään nenä edellä varvikkoon ja sitten... noh, möyhelletään ympäriinsä.



Tässä Fanni taas esittelee akrobaattisia taitojaan, juodessaan kivien väliin jääneestä lämpäreestä. Pylly pystyssä!




Nämä ihastuttavat kuvat laitan tänne vaikka ihan kiusallani, sillä eihän kukaan voi kyllästyä sammaleisiin ja pieniin sieniin?!








Tähän loppuun sitten vähän maisemia ja hassuja ilmeitä. En tiedä, mitä tuossa toiseksi viimeisessä tapahtuu... Olis mulla tuolla tulossa sellaisiakin postauksia, joissa jopa on joku ajatus, mutta energiat ei toistaiseksi ole riittäneet niiden valmisteluun. Onneksi opiskelu vaihtuu joulunajaksi työntekoon, niin ei pääse tylsyys yllättämään...

torstai 24. marraskuuta 2011

Kirkas, korkea taivas


Syksyn pimeyden ja sateen keskellä aurinkoinen päivä on merkki talvesta. Meillä talvi jo kävi - toivottavasti tulee pian takaisin...

Valokuvatorstain 226. haasteessa etsitään talven merkkejä, muiden havainnot löydät täältä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lumi




Hehkutetaan nyt, kun sitä vielä on! Täällä meidän kulmilla lumi oli maassa kun viime perjantaina herättiin ja on pysynyt siellä tähän asti. Tälle viikolle onkin sitten luvattu taas plussaa, että nähtäväksi jää, kauanko tätä riemua riittää...



Ei, meillä ei ollut kahta berniä ensilunta ihmettelemässä, vaikka joku tarkkasilmäinen voisikin niin kuvitella. Sen sijaan heittelin sekaan ihan vertailun vuoksi viimevuotisia, julkaisemattomiksi jääneitä "ekat lumet"-kuvia. On se neiti vähän tainnut kasvaa... Voi tuota piiskahäntää!







Liekö ikä vienyt ilon koirasta, kun oli niin vakavana... Toivottavasti ei sentään. Eilen oli niin kova pakkanen, että koiran naama oli ihan jäässä ja kuurassa iltalenkin jälkeen ja sisääntullessa sai varvaskarvoista irrotella lumipalleroita. Oltiinkin jo ihan unohdettu nämä talvi-ilot...

Ps. Kannattaa käydä tsekkaamassa Fanni-neidin ihkaensimmäinen reaktio lumeen tästä viime vuoden postauksesta. Vieläkin naurattaa...

torstai 17. marraskuuta 2011

Autot


Varoituksen sana. Nyt mennään ehkä aika kauas tämän blogin tavanomaisista aihepiireistä. Valokuvaaminen on kuitenkin siitä jännä harraste, että se saa ihan uudella tavalla kiinnostumaan sellaisistakin asioista, joita ei aiemmin juurikaan huomioinut.





Jos ihan rehellisiä ollaan, niin näitä (ja lukemattomia muita) koslia ei allekirjoittanut elämänsä varrella tosiasiassa ole voinut olla huomioimatta. Tämä siksi, että ne muodostavat olennaisen osan lapsuudenkotini kasvuympäristöä. Aiemmin ne ovat kuitenkin aiheuttaneet lähinnä silmäsärkyä, kunnes eräänä harmaana lokakuisena aamupäivänä satuin kulkemaan ohi kamera kädessä. Se oli menoa se.







Minulla ei ole sen kummempaa käsitystä kyseisten kotteroiden merkistä tai vuosimallista, muuta kuin että molemmat ovat seisseet paikoillaan jo hyvän aikaa ja se näkyy. Miten autossa voikaan kasvaa noin monenlaisia elämänmuotoja? Kai tämä on nyt sitä rappioromantiikkaa.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Pakkanen










Minusta on taivaallisen ihanaa, että lämpötila on pysynyt nollassa tai sen alapuolella jo ainakin kaksi kokonaista päivää! Olen melko varma, että muissakin koiratalouksissa osataan arvostaa tätä jotakuinkin samoista syistä. Jonkun antitalvimielisen mielestä tämä pitkä ja lämmin syksy on voinutkin olla kiva, mutta minä en ole nauttinut. Olen aloittanut valitusvirren jokaiselle, joka vain on pysähtynyt kuuntelemaan.
Nimittäin sitä hiekan ja kuran määrää ei vaan voi käsittää. Ainakin meidän neiti on ihan tavallisen asvalttilenkinkin jäljiltä kylkiä myöten märässä hiekassa ja vaikka sitä kuinka yrittää hieroa eteisessä pyyhkeisiin, niin koiran seuraavat neljä nukkumapaikkaa voi päätellä sen jälkeen jättämistä dyyneistä. Pakkanen ratkaisee tämän ongelman lähes kokonaan liimaamalla kuran maahan kiinni. Eikä siinä vielä kaikki! Useimmiten pakkanen tarkoittaa myös aurinkoa.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Syöppö

Fanni sukeltaa pusikkoon ja haukkaa...

ja pureskelee...

ja jauhaa.

Ai mitenniin niitä ei tarvi syödä?

No sorii...
Tässä kuvasarja eräältä aamulenkiltä.Tällaisia kuvia on meillä kansiotolkulla: Fanni syö oksia, Fanni syö heiniä, Fanni syö ruohoja, risuja, kaisloja, varpuja, kukkia, pensaita, puita... Olen melko varma, että se luulee olevansa märehtijä.