lauantai 28. huhtikuuta 2012

Muista vappuna!


Haluaisin muistuttaa kaikkia kevään tulosta villiintyneitä vapunjuhlijoita yhdestä asiasta. Vaikka kuivat kadut antavat mahdollisuuden vetää jalkaan ne uudet korkkarit tai tennarit, karvaiset ystävämme kulkevat paljain jaloin kesät talvet.


 Eikä edes koiraa voi vaatia kulkemaan nenä maassa koko ajan!


Joten muista karvakaveri, äläkä särje pulloja katuun.


Tai muuten...

torstai 26. huhtikuuta 2012

Vuosi sitten tähän aikaan


Nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten. Oltiin kolmestaan Kajaanijoen varrella kalalla tuolloin ja auringossa tarkeni hengailla t-paidassa. Meillä oli eväänä pillimehua ja pikkuveljen luokkaretkikassaa tukeneita pahanmakuisia suklaapatukoita. Muistan miten ylpeä olin Fannista, joka käyttäytyi muista ulkoilijoista huolimatta niin hienosti, vaikka ikää oli vasta vajaa vuosi.






 

 
Oli tyyntä ja lämmintä. Sorsien lisäksi bongattiin vastarannalla Leinon Einolle jutellut mummu. Harmittaa vieläkin, kun en kuullut mistä ne puhui. Ainakin kuvasta voi päätellä, että hauskaa oli. Linnanraunioilla teinit veti pussikaljaa ja ensimmäiset puliukot kuorsasivat puistonpenkillä. Kaupungin kevätidylli oli täydellinen.


Jostain syystä kuvat jäi julkaisematta viime keväänä ja nyt niiden katseleminen aiheuttaa entistä syvempiä huokauksia. Saa nähdä missä täällä vappuna pidetään piknikkiä, kun lunta on vielä montakymmentä senttiä. Tosin tänään annoin itselleni luvan intoilla hieman ja kaivoin parvekekalusteet kellarivarastosta ja asettelin paikoilleen. Se syksyllä pesemättä jäänyt grillikin on taas puhdas...


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Jälkikoulu osa 2


Pari viikkoa sitten oli vielä sen verran lunta, että jälkibongausta saattoi hyvinkin harrastaa. Lumikenkäretki tarjosi siihen ihan valtavasti mahdollisuuksia  ja siksipä laadinkin jatko-osan jälkitunnistuskurssin ensimmäiselle osalle. Ensimmäisestä kuvasta löytyy siis lumikenkien jäljet.


 Tässä on tassun jäljet.


Tässä taas hassut jäljet. 


Täällä oli viime yönä BILEET!


 Juhlien jälkeen on aika itse kullakin yrittää löytää tiensä...


...kotiovelle!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tikusta asiaa






Kuvapläjäys aiemmin mainitsemaltani lumikenkäretkeltä. Katsokaa nyt tuota kahjoa riemun ilmettä viimeisessä kuvassa. Pöhkö koira.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Luontoretki


Muutama viikko takaperin porukka kaipasi taas raikasta ulkoilmaa, joten pakattiin lumikengät ja koira autoon ja hurautettiin vähän syrjemmälle ulkoilemaan. Pikkujoen rantaviivaa seuraillen sitten hipsuteltiin ihan mukava lenkki. Kuten ekan kuvan taustasta voi havaita, paikka oli myös metsänväen suosiossa, vaikka kehenkään ei kyllä törmätty.


Luontoelämyksiä tarjosivat sen sijaan niide muiden eläimellisten kulkijoiden jättämät jäljet. Kuhinaa oli riittänyt! Fanni sai reissulla aivan uusia ja mullistavia makuelämyksiä, kun niiden tavallisten jäniksenpapanoiden lisäksi tarjolla oli jos jonkin näköistä jätöstä ja kikkaretta. Yäääääh... Ei paljon auttanut kieltäminen.




Sen verran pitkä lenkki heitettiin, että ehdittiin vedellä kuumaa mehua termarista ja mutustaa vähän pullaa jopa kahteen otteeseen. Vaikka en tuon koiran kanssa ihan samalla linjalla noissa eväsasioissa olekaan, niin täytyy sanoa, että kyllä syöminen on jokaisen luontoretken kohokohta. Ja kelpasi se korvapuusti koirallekin!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Hups...



Sitä ei tavallaan pitänyt hankkia ihan vielä, mutta... No, sanotaanko ettei mua kovin vaikea ollut suostutella.

Nyt kun joku vielä opettais käyttämään tuota! Kun tultiin kassi kainalossa liikkeestä ulos, mua alko pelottaa, että entä jos ne kuvat vieläkin on vaan huonoja. Sitten joudun lopultakin tunnustamaan, että syy on kuvaajassa, ei kamerassa...

Ja tässäkö se on syy opiskelijan köyhyydellekin? Kun ei raski pihi edes oikeita leluja koiralleen ostaa? Tanskankielinen manuaali kuitenkin jouti leikkeihin.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kulmikas


Meidän keittiöstä on näin upeet maisemat. Naapureilla on lähes poikkeuksetta kaihtimet kiinni, joten meillä verhot on aina auki. Tuskin ketään kiinnostaa, minkä väriset pyjamahousut jalassa se tänään keittää makaronia. Mutta ei siitä kyllä kenellekään epäilystä jäisi, jos sattuisivat katsomaan - etäisyyttä kun on vain muutama hassu metri.

Ja niin. Eilen satoi lunta. Luvattoman paljon.

Mustavalkomaanantain aiheena kulmikas.

Ja hullun huvit on ilmaisia


Ehdin jo kuvitella, että oltiin pikkuhiljaa pääsemässä yli tästä kevätloskasta. Supermieskin sanoi, kun edellisenä iltana puhuttiin sääennusteesta, että "Hyvähän se on, jos sataa - sulaa nuo loputkin lumet." Ihan hieno logiikka, paitsi jos sataakin lunta. Viistoista senttiä yhdessä yössä.

Iltapäivälenkillä tuli sitten mieleen, että tämähän on tällaista nuoskalunta, tulee varmaan hyviä palloja. Pikainen tsekkaus: ei ketään näköpiirissä, ja eikun hommiin! Minä pyöritin ja viskoin ja koira kirmasi ja loikki perässä! Pitkästä aikaa ihan oikeasti nautittiin ulkoilusta Fannin kanssa. Oikein kovaan ääneen yllytin koiraa ja lässytin typeriä. Ehdittiin aika monta minuuttia leikkiä, kun sitten huomasin, että ehkä kahden metrin päässä kadulla selkäni takana seisoo vanhempi naisihminen nauruaan pidellen.

Pakko myöntää että nolotti, vaikka kotimatkalla yritinkin kovasti itselleni selittää, että hyvähän se vaan on, jos onnistuu jonkun päivää piristämään...


Ps. Otsikko on eräänlainen jatkumo edelliseen postaukseen, jos joku ei hokannut...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Köyhällä on halvat huvit


Kaikki ovat varmaan saaneet oman osansa jonkun isoäiti-ikäisen lähisukulaisen kertomuksista siitä, miten silloin ENNEN VANHAAN leluksikin riitti kuivatut herneet tyhjässä margariinirasiassa ja käpylehmiä vaan rakennettiin. Että toista se on nykyään, kun pitää olla kaikenmaailman pelit ja vehkeet. No voin kertoa, että ei ole.





Samaisella mökkireissulla, jota jo edellisessäkin jutussa käsittelin, saatiin taas todeta, että parhaat lelut koirallekin on jotain ihan muuta, kuin ne lemmikkiliikkeen kiiltävän hienot ja viiltävän kalliit aktivointihöpötykset. Fanni-neiti oli nääs kantanut jostain metsän uumenista hylätyn löylykauhan ja kukapa lapselta olisi tuollaista aarretta halunnut riistää. (Paitsi ehkä se naapuri, jonka pihan suunnalta koira kauhan kanssa löntysteli...)



Hupia tuosta vihreämuovisesta käyttöastiasta riitti tuntitolkulla. Sen kanssa riehuttiin ja myllättiin, sitä jyrsittiin, pureskeltiin, kanniskeltiin ja noudettiin koko päivä.





Joten jos olet köyhä opiskelija tai et muuten vaan halua käyttää omaisuutta koiranleluihin, älä huoli! Rakkaus on sokea ja ainakaan meidän tessu ei rahan päälle ymmärrä. Loputtomasti hupia niin koiralle kuin isännällekin voi löylykauhan lisäksi tarjota esimerkiksi tyhjä limpparipullo tai viinirypälerasia. Myös ainakin kivi, vasara, pussillinen pakasteherneitä ja vessapaperirulla on meillä testattu. Muista kuitenkin, että sellaisilla asioilla, joita ei koiranleluiksi ole tarkoitettu, tulisi leikkiä vain valvonnan alla. Vaikkapa muoviset asiat saattavat mennä palasiksi yllättävällä tavalla ja terävät reunat tai pienet osaset aiheuttaa ikäviä vaaratilanteita. Yhteinen leikki onkin se paras leikki!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Joka itselle kuoppaa kaivaa...


 ...voi käydä siihen mukavasti maate. Mutta ensin täytyy hoitaa ne kaivuuhommat, eikä se välttämättä olekaan mikään läpihuutojuttu. Tämän totesi Fanni, kun kävi Supermiehen kanssa mökillä virkistäytymässä, tässä joskus ennen pääsiäistä.


Ensin valitaan paikka ja aletaan hommiin.


Jo alkuvaiheessa kannattaa vähän mittailla, kun se on kuitenkin ihan yksilökohtainen juttu, että miten leveä ahteri itse kullakin sattuu olemaan.


 Kaivaminen on kovaa työtä, joka vaatii sekä voimaa että tarkkuutta. Kannattaa höydyntää kaikkia ruumiinosia varpaankärjistä nenänpäähän.


Jos laskelmat eivät pidä paikkaansa, voi käydä niin, että esimerkiksi nenälle ei olekaan tarpeeksi tilaa.


Silloin ei auta kuin tehdä hieman korjauksia.


Välillä kannattaa pitää hieman taukoa...


Että jaksaa sitten nauttia työnsä tuloksista.