Tänään aamulla käytiin Fannin kanssa jokirannassa kuuntelemassa ja katselemassa jäidenlähtöä. Johan nuo ovat monta päivää olleet liikkeellä, mutta yhä sitä vain riittää. Aamutuuli oli varsin leppoisa, joten ryskeen ja paukkeen sijaan kuului lähinnä kohinaa, nitinää ja natinaa. En tiedä miten etelässä, mutta kyllä näillä korkeusasteilla jäiden kuunteleminen kuuluu kevääseen.
Kevään ensimmäiset jäkälätkin tallentui kameran muistikortille... Hohhoi, tästä se taas lähtee.
Päättäväinen lähestyminen bernityyliin: täältä tulee puskutraktori!
Ai kun kutkuttaa, samperin panta...
Kyllä täälläkin jo vähän vihertää, kun tarpeeksi tarkkaan katsoo...
Saa nähdä, onko kesätuulet jo tavoittaneet Napapiirin, kun puolentoista viikon päästä kotiudutaan. Isäntäväki lähtee nimittäin haistelemaan hieman maailman tuulia ja Fanni-neiti jout... siis pääsee Reunalanperälään hoitoon siksi aikaa. Typsykän synttäreistä muunmuassa olis postausta jonossa, mutta se jää nyt johonkin hamaan tulevaisuuteen odottamaan vuoroaan. Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti