torstai 14. kesäkuuta 2012

Varusteurheilua



Kuluneella viikolla postiin oli saapunut paketti, jota meillä oli odotettu into piukassa. Se oli lähetetty Nallen Polku nimisestä yrityksestä ja se sisälsi monenlaista jännittävää liittyen vielä uudenkarheaan vaellusharrastukseemme.




Pakettiin sisältyi mittatilaustyönä tehty Jeri-koiranrinkka, makuualusta sekä jousto-osa taluttimeen. Ja kylläpä ne olikin kaikki niin hienoja! Tätä pätevämmäksi eräkoiraksi Fanni ei enää millään voi tulla! Näin ainakin ajattelin, kunnes näin makuualustan avattuna. Hyvä jos meidän koiran takapuoli mahtuu tuolle lepareelle, se kun ei osaa istuakaan muuten kuin rönöttämällä... Sen siitä saa kun laittaa miehen asialle. (Selvennyksen vuoksi todettakoon, että Nallen Polun toiminnassa ei ollut mitään ongelmaa, Supermies ei vaan tullut katsoneeksi alustan mittoja sitä tilatessaan. Joko mä sanoin? Miehet.)


Rinkkaan totuttelu aloitettiin välittömästi ja se onkin sujunut hienosti. Pääosin. Ensimmäisellä kerralla neiti vähän peruutteli, kun puin reppua päälle, mutta sittemmin ei ole ollut milläänsäkään. Harjoitukset aloitettiin tietty tyhjällä repulla ja hiljalleen on lisätty painoa. Naapurit on seuranneet paitsi kiinnostuneina myös ehkä vähän huvittuneina meidän retkeilykoiraa, joka kulkee reppu selässä keskellä kaupunkia. Rinkan ongelma kaupungissa kuitenkin on, että hihna kiinnitetään sen takaosaan. Tästä seuraa, että hihnalla ei pysty ohjaamaan koiraa ollenkaan. Meillä tämä taas johtaa siihen, että kun Fanni päättää pysähtyä, se pitää mennä erikseen tökkimään uudelleen liikkeelle, koska hihnalla ei voi oikeastaan vetää ollenkaan koiraa eteenpäin. Meillä nimittäin isäntäväki on yleensä se, joka siinä hihnassa vetää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti