keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Keväthuolto


Fanni kävi toissapäivänä pesulla. Ensimmäinen kuva on suihkusta ja se on vähän epätarkka, mutta halusin välttämättä sen mukaan, koska se kuvastaa hyvin sitä kauhun sekaista alistumista, jolla Fanni tämän operaation ottaa vastaan. Silmät pelosta laajenneina, anova ilme naamalla.



Fanni ei pidä wc- tai pesutiloista eikä kaakelilattioista. Meillä on suihkussa muovimatto, mutta se ei ole poistanut tytön vastenahtoista suhtautumista tuohon huoneeseen. Toisinaan, hampaanpesun aikaan, Fanni jopa tulee pikaisesti pyörähtämään seurana, mutta suihkuun se piti silti työntää - edes herkut eivät auttaneet.

 

Eipä siinä tosin mitään uutta, juuri sellainen Fanni on: uusien tai ei-niin-kivojen juttujen kanssa sitä täytyy lempeästi töniä eteenpäin. Eikä se pesun aikana mitenkään paniikissa ole tai pyristele vastaan, tekee vain selväksi, että mieluiten lähtisi tilanteesta pois.


Niinpä kun vapaus vihdoin koittaa, on riemu sitäkin suurempi! Märkävauhkoksi me sitä kutsutaan. Silloin täytyy juosta villisti paikasta toiseen, mieluiten ringissä, ravistella samalla holtittomasti, heittäytyä välillä maahan nuolemaan tassuja, kierähtää selällään ja pinkaista taas uudelleen juoksuun.


Sellainen ilo naurattaa emäntääkin niin, että suihkun seinät päänkorkeudelle peittävät mustat karvat unohtuvat. Jospa muhkeaksi kasvanut turkki nyt pesun myötä lähtisi vihdoin kevenemään ja helpottaisi kesäfiiliksiä. Karvan kuivuttua selkään levitettiin jo toinen punkkiliuos-satsi tälle keväälle ja taas kelpaa kirmailla helteisissä pöheiköissä!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Meduusat ja muut rantojen mönkijäiset


Syksyisellä saaristoretkellä me pohjoisen ihmiset (ja eläin) törmättiin jotakuinkin ensimmäistä kertaa ikinä monenlaisiin merenrantojen eläjiin. Yksi jännittävimmistä kohtaamisista oli ehdottomasti tapaaminen meduusojen kanssa.




Siellä niitä lillui rantavedessä... pelottavaa. Fanni ei limapalleroista juuri piitannut, huomasikohan edes?




Supermiehen kalastellessa me syötiin Fannin kanssa kanelipullaa ja tutkiskeltiin joutohetkinä rantahietikon aarteita. Koira juoksi välillä mereen juomaan ja minä ihmettelin, miten suolainen vesi voi muka sammuttaa janon. Märässä turkissa oli sitten hyvä vetää pari rinkiä pitkin rantaa ja heittäytyä lopuksi lennosta selälleen hiekkaan. 

Voitaisiin ehkä kesällä mennä uudestaan?

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kirmaillaan





Riemukas luoksetulo Kirjaisten (vai Kirjaisin?) retkeltä. Hieman kostea, mutta erittäin iloinen fiilis.

Lentävät korvat ovat kyllä parhautta.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kirjais - retki saarelle


Nyt vuorossa on pieni aikamatka. Aurinko paistaa ja lämpötilat ovat viime päivinä lähennelleet täällä jo pariakymmentä, joten kenelläpä ei olisi mielessään lokakuu. Ai ei kellään? No kohta on. Nämä kuvat ovat nimittäin viime syksyltä, lokakuun alusta, kun meidän porukka päätti lähteä tutustumaan saaristoon. Päädyttiin lopulta saarelle nimeltään Kirjais.



Saarta ympäröi meri ja sinne mentiin lossilla. Kaipa ne ovat nimeltään losseja täälläkin? Vai jotain yhteysaluksia? Matkalla rantaan oli pieniä punaisia taloja, pieniä peltoja ja pieniä metsiä.





 Rannalla puolestaan oli jylhiä, pyöreitä kallioita, levää, käkkärämäntyjä ja joutsenia. Fanni juoksenteli ja hyppi holtittomasti kiveltä toiselle. En varmaan koskaan lakkaa kauhistelemasta tuon koiran vartalonmuodon ja loikkien välillä vallitsevaa epäsuhtaa.




Retkellä kun oltiin, pidettiin tietysti myös evästauko - jokaisen retken ohittamaton kohokohta. Illan hämärtyessä katseltiin muuttolintujen matkaa kohti etelän lämpöä ja seuraavana yönä nähtiin unta meren loiskeesta.



Ps. Samalta reissulta päätyivät blogiin jo syksyllä tämän postauksen kuvat. Että tuli sentään mainittua jo aikanaan.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Hengaillaan

Fannille tyypillinen, hieman pirullinen leikkiin haastamis-ilme.

Fanni alkaa hiljalleen oppia pihalla hengailun jaloa taitoa. Pitkään tyttö ei ollenkaan halunnut olla ulkona yksin - ei edes silloin, kun ovi oli auki, jos muu porukka oli sisällä. Tämä on tietysti vähän pöhköä, ulkona kun olisi varmasti viileämpää ja miellyttävämpää. Mutta minkäs seurakoira itselleen mahtaa! Vähä vähältä Fanni on kuitenkin tottunut ulkona oleskeluun, mm. luiden voimalla. Ja nyt kun säät ovat jälleen lämminneet merkittävästi, alkaa raikas ilmakin houkuttaa ja toisaalta kaksijalkaisetkin viihtyvät pihalla paremmin.


Eilen sitten koettiin se ihme, kun koira ihan selvästi ensimmäisen kerran halusi takapihalle. Eikä kyseessä ollut edes maha löysällä vaan ihan puhdas hengailun tarve! Illan juoksulenkin jälkeen Fanni jo sitten tepsuttikin juomakupiltaan suoraan takaovelle ja jäi tuijottamaan sitä vaativan näköisenä. Ulos päästyään neiti kellahti tyytyväisenä nurmelle lepäilemään. Kyllä oma piha on onnea!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Hienoin kakku ikinä


Komia on, vaikka itse sanonkin. 
Lohimureketta pötköstä, ylijäämä pottumuussit ja salaatinrippeistä koristelut, niistä on Fannin synttärikakku tehty.

 
Vaikka merkkipäivä on vasta tänään, vietettiin juhlia jo eilen. Ihan oli oikeat juhlat, oli herkkuja, vieraita ja lahjapakettikin. Kolme vuotta on mennyt hurjan nopeasti, iso tyttö jo meidänkin sessu. 
Aikuinen?