sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kaksi juhlaa yhdellä iskulla





Vappua on vietetty ja muutama päivä sen jälkeen Fannin synttäreitä. Molempia aika pienimuotoisesti, kiitos vallitsevien olosuhteiden: useamman päivän vappureissu vaihtui koti-iltaan auton hajottua ja neidin nelivuotispäivä meinasi jäädä kokonaan emännän vasta-alkaneen kesäduunin ja isännän työmatkan jalkoihin. Onneksi asia muistui mieleen joskus iltapäivän kahvitauon tienoilla ja kotimatkalla ehti vielä käydä hakemassa karvaturrille ison pussin luita lahjaksi. 

Aivan viime vuoden veroisia juhlia meidän tyttö ei siis tällä kertaa saanut, mutta eipä tuo hirveästi ole mieltään osoittanut. Yritettiin tänään vähän hyvitellä eikä kielletty, kun metsälenkillä tuli vastaan niin ihanan kutsuva suolampi...

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Sottapytty


Näin voi käydä, jos aamulenkillä kieriskelee linnunraadon päällä.
Silloin joutuu pyykkiin ja parvekkeelle kuivamaan.
Luultavasti oli silti sen arvoista.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Vajosuon vaellus


Mahtavan aurinkoiset kevätsäät ja edessä puolitoista vuorokautta täysin suunnitelmista vapaata aikaa - mitä siis tehdä? Sitähän voisi vaikka etsiä aurinkolasit ja suunnata lähimmälle terassille siemailemaan olutta.
Liian helppoa.
Me päätettiin pakata rinkat ja tepastella 30 kilometrin lenkki Kurjenrahkan kansallispuistossa. Tässä kuvakooste maaliskuisesta 24 tunnin minivaelluksesta.


Suohirviö?


Ensimmäinen lintutorni, johon Fannikin on kiivennyt!

Talven jälki.

Kesävalo.

Leiriruokaa.

Mihin suuntaan?



Öinen metsä suon laidassa oli yhtä aikaa käsittämättömän hiljainen ja täynnä jännittävän eksoottisia ääniä. Reissun jälkeen jalat ja selkä olivat poikki, mutta mieli kummalla tavalla täynnä virtaa.
Olisi ne tunnit huonomminkin voinut käyttää.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Silppuri

"Ai sää sait tämmösen vai? Voinko mä auttaa?"

Kävin viime viikonloppuna Tukholmassa ja kuinkas muuten Tukholmaan mennään kuin laivalla. Laivamatkailuun puolestaan kuuluu tietynlaisten ostosten tekeminen, joten into pinkeänä suuntasin tax free-myymälään ja ostin sieltä Supermiehelle tuliaisiksi - mitäs muutakaan kuin Englannin lakritsia! Ja kuinka tämä kaikki liittyy meidän koiraan? No, kuvat selittävät.

"Tutkaillaanpas vähän tarkemmin..."

  "Hei, täällä on jotain sisällä!"
 
(Huolestuneille huomautettakoon, että tässä vaiheessa takavarikoin pakkauksen sisällön turvaan sohvalle - mikä ei vähentänyt Fannin mielenkiintoa laatikkoa kohtaan lainkaan.)

 "Tämä mysteeri on selvitettävä pohjiaan myöten..."

"Kappaleiksi vaan!"

 
"Apua, tää jäi kiinni mun kulmahampaaseen."

 Ja tässä lopputulos. 
Taas tuli vahvistettua vanha totuus:

Kyllä ei kallis lelu ole paras lelu!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pattipää



Kuun vaihteessa Fannin kuonoon oikean silmän alle kasvoi patti. Patit ovat aina pelottavia, mutta ensidiagnoosina epäiltiin kuitenkin vain allergista reaktiota - edellisenä päivänä kun oli lenkkeiltykin tavallisesta poikkeavassa maastossa. Patti ei kuitenkaan suostunut katoamaan ja lopulta eläinlääkäri totesi, että kyseessä olikin jotain ihan muuta: hammasjuuren tulehdus.

Viikon ajan syötiin antibioottia ja odoteltiin, kunnes koiraparka pääsi leikkaussaliin, jossa yläleuasta poistettiin oikean puolen takahammas. Tulehtunut juuri aiheutti silmän alle nousseen turvotuksen. Hampaan kärki oli ilmeisesti rikkoutunut joskus ja tulehdus päässyt kehittymään muodostuneessa reiässä.

Tokkurainen koira viihdytti isäntää pissimällä pitkin asuntoa, allekirjoittanut kun ei voinut perua iltamenojaan. Kauaa episodi ei Fannia kuitenkaan häirinnyt, niin sinnikkäästi tyttö yritti jo seuraavana päivänä kerjätä yleensä iltaruuan jälkeen jälkkäriksi tulevaa puruluuta. Jotain neidin ruokahalusta kertoo myös se, ettei se missään vaiheessa arkaillut syömistä, vaikka hampaan on täytynyt olla aika kipeä.

Nyt Fanni on jo täysin kunnossa, kipulääkkeiden syöttäminen on lopetettu ja luiden pureskelu maistuu entiseen malliin. Leikkauksen yhteydessä poistettiin myös koiran suuhun kertynyt hammaskivi ja minä olen päättänyt, että nyt me ihan oikeasti kunnostaudutaan hampaiden harjaamisen kanssa! Ehkä tästäkin siis opittiin jotain...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Halikaveri


Joskus vaan tarvii jonkun kainaloon päiväunille.
Vaikka pandakarhun.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Aamulenkillä


Aamulenkillä päätin ottaa mallia Fannista ja laskea nokan maantasalle. Tällaista sieltä löytyi.






Ja kun lopulta oltiin pyllitty tarpeeksi, tulin katsoneeksi ylöskin ja jäin hämmästyneenä seuraamaan kuvassa näkyvän tirpan ja sen lajikumppanien puuhia. Pitivät hassua kurlutusta, suhahtelivat ympäriinsä ja heittelivät oksasilppua tai havunneulasia pitkin poikin. Taisi siivekkäilläkin mennä kevätaurinko päähän?

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Perillä? Ainakin hetken.


Fanni täyttää ensi toukokuussa neljä vuotta. Noiden neljän vuoden aikana  Fannilla on ollut viisi kotia: ensimmäinen synnyinkoti kasvattajan hellässä huomassa ja sen jälkeen neljä erilaista kotia meidän porukassa. Monenlaisia seutuja on joukkoon mahtunut.


Fanni saapui maailmaan peltojen ympäröimänä Pohjanmaalla. Sieltä tyttö muutti Lapin pääkaupunkiin, ihan keskustaan, Kemijoen rantaan. Seuraavaksi mentiin toiseen päähän Suomenniemeä, 850 kilometriä Aurajoen varteen. Vuottakaan ei ehditty noita kulmia haistella, kun jälleen pakattiin vinkulelut laatikkoon ja jatkettiin matkaa. Iso kaupunki vaihtui pikkuruiseksi maalaiskyläksi ja asvalttitiet poluttomiin mäntymetsiin.


Sitten tapahtui jotain odottamatonta: meidän pieni vuokrakotimme maaseudulla meni rikki ja uusi täytyi löytää nopeasti. Koska pienten paikkakuntien tarjonta on pientä, tuli meistä jälleen kaupunkilaisia. Ison kaupungin ominaisuuksiin kuitenkin kuuluu, että se on eri puolilta erilainen. Niinpä mekin lopulta löysimme tästä kaupungista sellaisen puolen, joka miellyttää meitä.

Sieltä se pilkottaa.

Elämä siis muuttui jälleen, mutta meille kävi tälläkin kertaa hyvin. Eräs oppi on mielessä kuitenkin entisestään syventynyt: koskaan ei voi tietää, minne elämä kuljettaa ja millä vauhdilla sinne mennään.


Me ihmiset tarvitaan aikaa sopeutumiseen, ajatusten sulatteluun, mutta koiralle kaikki muutokset tulevat yllättäen. Koiralle ei ole merkitystä sillä, puhutaanko kodin vaihtamisesta puoli vuotta etukäteen vai tapahtuuko se parin viikon varoitusajalla - koiralle kaikki tapahtuu hetkessä. Ehkä sen vuoksi koira on niin sopeutuvainen: se ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat, ei murhedi tai huolehdi vaan viihtyy siellä missä ruokakuppi ja oma porukka on. Fanni voisi opettaa paljon tyytyväisyydestä.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Elämänmuutosta ilmassa


Taas.
Taas mennään. 
Saas nähdä minne tällä kertaa elämä heittää.

Palailen kertomaan, miten kävi.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Satumetsä



Marraskuisella retkellä geopolulle havaitsimme yhtä äkkiä olevamme satumetsässä. Auringosta ja pakkasesta kimaltelevissa männyissä oli jotakin, mikä toi mieleen dinosaurukset ja aikojen alut.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Geopolulla #2


Marraskuussa sain pohjoisesta kylään ystävän, joka aikoinaan tutustutti minut geokätköilyn uljaaseen harrastukseen ja täytyihän hänet viedä lajin paikallista nähtävyyttä katsomaan - geopolulle kulki siis tiemme.



Kohdalle sattui pitkän sateisen jakson keskellä aurinkoinen aamu ja pari astetta pakkasta - harvinaista herkkua tänä talvena. Ilosta otettiinkin sitten kaikki irti ja kaksi emäntää sinkoili puskissa kameroiden ja gps-laitteiden kanssa koira perässään melkein hämärän koittoon saakka.




Onnestamme teki lähes täydellisen se tosiasia, että kyseessä oli arkipäivä, joten saimme upeasta ilmasta huolimatta hilputella menemään lähes kokonaan keskenämme. Parikymmentä purkkia tuli haettua ja kaikki kohteeksi asetetut taisivat tulla löydetyiksi. 

Vielä olisi yksi pätkä polkua jäljellä, saapa nähdä koska sinne joutaa!